Vladimir Smirnov oli 15 vuoden ajan yksi maailman parhaista maastohiihtäjistä. Nyt hän kertoo polustaan kohti menestystä, ensimmäisen olympiakullan voittamisesta Kazakstanille sekä siitä, kuinka hän päätyi muuttamaan Ruotsiin.

Vladimir Smirnov oli yksi 80- ja 90-luvun suurista maastohiihtäjistä. Kansainvälinen ura alkoi 18. joulukuuta 1982 kisassa, jossa norjalainen Pål Gunnar Mikkelsplass voitti 15 kilometrin kilpailun Davosin maailmancupissa päihittäen toiseksi tulleen maanmiehensä Tor Haakon Holtetin. Samassa kilpailussa maailmancupdebyyttiään tekevä, 18-vuotias Vladimir Smirnov hiihti sijalle 17.

– Aloitin maastohiihdon 11-vuotiaana ja vasta 14-vuotiaana ymmärsin, että se on asia, johon voisin todella panostaa. Sen jälkeen ensimmäinen unelmani oli päästä matkustamaan ja kilpailemaan vanhassa Neuvostoliitossa. Vasta myöhemmin ymmärsin, että minulla olisi mahdollisuus päästä vielä pidemmälle, Smirnov kertoo Langd.selle.

Lue myös: Jan Ottoson oli olympiamenestyjä ja Vasaloppet-sankari

Mitkä tekijät veivät sinut maailman huipulle?

– Sanoisin, että tekniikka ja kärsivällisyys. Kärsivällisyyttä tarvittiin ennen kaikkea pitkillä matkoilla. Yleensä 30 kilometriä oli paras matkani ja siinä onnistuin melkein joka kerta. 50 kilometriä oli hieman epävarmempi, mutta sekin meni usein hyvin. Vahvuuteni oli se, että olin teknisesti erittäin taitava.

Maastohiihdossa on siirrytty yhä enemmän lyhyempiin kilpailuihin ja yhteislähtöihin. Uskotko, että ne olisivat sopineet sinulle?

– Sanoisin, ettei kyse ole enää samalla tavalla yksilöllisistä suorituksista. Sprintin ominaisuuksiin kiinnitetään paljon huomiota. Se tekee harjoittelusta täysin erilaista. ”Minun aikanani” treenasimme korkean keskinopeuden ylläpitämistä; lyhyet kilpailut ja yleistyvät yhteislähdöt saavat harjoittelun ja hiihtäjät näyttämään täysin erilaisilta. Rehellinen vastaus on, että en tiedä, kuinka se sopisi minulle.

Sen tiedämme, että Smirnovin harjoitustapa tuotti pitkän ja hyvin menestyksekkään uran. Ensimmäinen maailmancupin voitto tuli vuonna 1984. Ensimmäinen olympiamitali tuli neljä vuotta myöhemmin ja seuraavana vuonna Lahdessa hän saavutti ensimmäisen maailmanmestaruutensa 30 kilometrin matkalla.

Vahvimmasta hiihtomuistosta kysyttäessä vastaus tulee heti:

– Olympiakulta Lillehammerin 50 kilometrillä. Ennen kilpailua tuntui, että se voisi olla viimeinen mahdollisuuteni voittaa olympialaiset. Tiesin, että kunto oli erittäin hyvä; aiemmin samoissa kisoissa olin jo saanut hopeaa sekä 10 että 15 kilometrin matkoilla. Niiden kilpailujen jälkeen päätin jättää viestin väliin ja keskittyä täysin 50 kilometrin kisaan. Siitä tuli täydellinen kilpailu.

Kaksi tuntia, seitsemän minuuttia ja 20 sekuntia (voittomarginaali toiseksi tulleeseen Mika Myllylään lähes puolitoista minuuttia) siivitti Smirnovin ikuisiksi ajoiksi Kazakstanin ensimmäiseksi olympiavoittajaksi:

– Se oli ja on minulle suuri kunnia. Unohtumatonta. Kazakstanin itsenäistymisestä ei ollut kovin montaa vuotta (1991), eivätkä monet osoittaneet kansallisuuttaan kansainvälisellä tasolla, kertoo Smirnov, joka voitti seuraavana vuonna kolme kultaa Canmoren MM-kilpailuissa Kanadassa.

– Luulen, että muut olivat ehkä hieman väsyneitä olympialaisten jälkeen. Siksi siinä oli mukana ehkä hieman hyvää tuuria, hän toteaa nöyrästi.

Siihen mennessä Vladimir Smirnov oli jo asunut monta vuotta Ruotsissa.

Lue myös: Maailman paras pitkän matkan hiihtäjä ei käytä poppakonsteja

Miten päädyit Ruotsin Sundsvalliin?

– Val di Fiemmen MM-kisojen jälkeen vuonna 1991 minut ja Jelena Välbe kutsuttiin Sundsvalliin ja Östersundiin kutsukilpailuihin. Tykästyin Sundsvalliin heti kovasti, joten jo muutaman kuukauden jälkeen muutin sinne, kertoo 59-vuotias Smirnov, joka vuodesta 2015 asti on työskennellyt kiinteistövälittäjänä Sundsvallissa.

– Suurin osa ihmisistä, joiden kanssa työskentelen, tietää taustani hiihtäjänä. Siksi on helppo löytää muitakin yhteisiä puheenaiheita kuin kohteet, joista he ovat kiinnostuneita.

Millaisessa kunnossa olet tällä hetkellä?

Tykkään olla hyvässä fyysisessä kunnossa. Hiihdän edelleen paljon, juoksen ja melon, Smirnov kertoo.

Kaikki Vladimir Smirnovin arvokisamitalit

Olympialaiset

1988 Calgary, Kanada

• 30 km Hopea
• 15 km Pronssi

1994 Lillehammer, Norja

• 10 km Hopea
• Takaa-ajo Hopea
• 50 km Kulta

1998 Nagano, Japani

• Takaa-ajo Pronssi

Hän kilpaili myös Albertvillen olympialaisissa vuonna 1992, jolloin hänen paras sijoituksensa oli takaa-ajon kahdeksas sija.

MM-kilpailut

1989 Lahti, Suomi

• 30 km Kulta

1991 Val di Fiemme, Italia

• 30 km Hopea
• 15 km Pronssi

1993 Falun, Ruotsi

• 30 km Pronssi
• 10 km Hopea
• Takaa-ajo Hopea

1995 Canmore, Kanada

• 30 km Kulta
• 10 km Kulta
• Takaa-ajo Kulta
• 50 km Pronssi

Hän osallistui MM-kilpailuihin myös vuosina 1985 (Seefeld: paras sijoitus 16.), 1987 (Oberstdorf: paras sijoitus 5.) ja 1997 (Trondheim: paras sijoitus 4.).

Maailmancup

Hän teki maailmancupdebyyttinsä vuonna 1982 ja kilpaili viimeisen kerran maailmancupissa Holmenkollenin 50 kilometrillä vuonna 1998.

Ensimmäinen voitto tuli Kavgolovossa vuonna 1984 ja yhteensä voittoja kertyi 29.

Tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin sivustollamme. Liity nyt Maastohiihto.com:n jäseneksi ja saat ainutlaatuisia etuja ja eksklusiivisia artikkeleja. Liity jäseneksi tästä.

Kirjoittanut: Kjell-Erik Kristiansen/Teemu Virtanen