Rokki-Remi, joksi Remi Lindholmia usein kutsutaan, on suomalaisen maastohiihdon väriläiskä. Mies, joka ei pelkää harjoittelua, eikä kumartele kuvia, mutta rakastaa hiihtoa. Remissä on jotain vanhan polven hiihtäjää asenteessa ja tyylissä, ehkä hieman Mietomaisuutta ja samalla myös ripaus Myllylää ja Mäntyrantaa. Periksi antamaton hiihtäjä, joka kilpailee pakkasessakin ilman aluspaitaa tai pitkiä kalsareita. Tulevaisuuden sankari, joka haaveilee urasta, jonka kestoa ei mitata vuosissa vaan vuosikymmenissä.

Hurja harjoittelija

Vuoden aikana Remi kuluttaa rullasuksien pyörien kumia ja lenkkitossujen pohjia noin 1200 tunnin verran. Kuivaharjoittelukaudella viikkomäärät pyörivät 30 tunnissa, joista noin puolet on rullahiihtoa ja toinen puoli juoksua. 

”Treenikesä oli aika samanlainen kuin viime vuonna. Vähän ollaan panostettu enemmän pertsan hiihtoon eli vuorohiihtoon, että oppisi sitä vähän hiihtämään. Liukua pitäisi saada paremmin vuorohiihtoon, ettei se olisi sellaista juoksemista. Matolla ollaan hiihdetty pertsaa pelkästään ylämäkeen,” hiihtäjä valaisee viime kesän harjoittelunsa pääpainopistettä.

Hiihtäjä käyttää juoksua sekä peruskestävyyslenkkinä että tehoharjoituksena. Kesällä juoksu sujuu ilman sauvoja ja syksyllä jalkalenkit muuttuvat enemmän sauvarinnepainotteisiksi.

”Perusjuoksutreeni tehoharjoituksena voi olla 5 x 2 km tasaisella anaerobisen kynnyksellä tai sitten 3 x 5 km ylämäkeen vauhtikestävyytenä. Tasuritreeniä tulee myös aika paljon, mutta yleensä ihan pk-treeninä. Tykkään siitä pitkänä treeninä. Jos on ollut vaikka tehoja päivää ennen, niin sitten teen mielellään pitkän palauttavan tasurilla. En yleensä ota siihen mitään nopeusvetoja tai muita vastaavia. Ei se kyllä ois huono, vaikka vetäis nopeusvetoja siihen päälle,” Remi pohtii mielessään.

Ei varsinaista harjoittelufilosofiaa

Hiihtäjä kertoo, että hänellä ei ole varsinaista treenifilosofiaa tai formaattia. Hänen viikkonsa ovat melko lailla samanlaisia, jolloin pitkät lenkit ja tehoharjoitteet ovat samalla viikolla. 

”Olen todennut, että mitä enemmän ja kovempaa treenaa, sitä paremmin pärjää sitten kisoissakin. Oon nyt kolme vuotta treenannut enemmän, ja koko ajan on mennyt tasaisesti ylöspäin. Jossain vaiheessa täytyy keksiä jotain lisää, kun määriä ei enää hirveästi voi nostaa. En oo kyllä miettynyt vielä, mitä pitäis tehdä tulevaisuudessa. Tehoja varmasti voi lyödä vielä lisää, ja onhan sekin mahdollista, että tiputtaa vähän määriä. Ehkä sillä vois saada seuraavan buustin. Koen, että 25-vuotiaana ei ihan vielä tarve laskea määriä ja lisätä tehoa, mutta jossain vaiheessa kyllä.”

Hurjia määräviikkoja takova urheilija tunnustaa olevansa kesäkaudella usein aika rajoilla sekä fyysisesti että henkisesti. Kaikki harjoittelu tähtää kuitenkin siihen, että suksi kulkee talvella riittävän liukkaasti.

”Kisakausi on mulle helpompaa kuin treenikausi, jolloin oon suht väsynyt koko ajan. Talvella kun vähän keventää treeniä ja vetää kovempia vetoja, niin kunto nousee. Silloin tarvii vain fokusoida seuraavaan viikonloppuun ja herkistellä. On mukava olla talvella, kun on treenannut kesällä, ja yrittää vaan tehdä tulosta.” 

Avarakatseisuutta kaivaten

Omaa luonnetta pohtiessaan Rokki-Remi miettii melko pitkään, mutta lopulta tunnustaa olevansa määrätietoinen ja sitkeä haluamatta kuitenkaan kuulostaa liian itsekehuvalta. Periksi ei anneta, vaikka piru veisi mennessään.

”Hiihdossa se piirre on hyvä, mutta on se joskus parisuhteessa vähän huono juttu. Ihan hyvin meillä on mennyt, ei tässä mitään hätää. Ehkä pitäisi olla vähän avarakatseisempi ja tunnustaa, että en aina ole oikeassa sen suhteen, mitä pitäisi tehdä. Pitäisi oppia luottamaan muidenkin näkemyksiä. Santtu (Remin valmentaja Santeri Erola) on kyllä hyvä haastamaan mua ja saa ylipuhuttua, kun on tarve. Treeneissä tykkään kyllä puhua avoimesti.”

Reissumiehen elämää

Vapaa-aikaa ei hurjasti treenavalla hiihtäjällä ole liikaa, mutta leirillä lepoaika kuluu Tiktokia selaillessa ja yleisesti harjoittelusta keskustellen. Lukeminen ei maistu Rokki-Remille, mutta Beck-ja Wallander-leffat on tullut katsottua. Muuten suoratoistopalvelujen ylipursuava tarjonta ei ole vielä saanut 25-vuotiasta hiihtäjää innostumaan sarjojen tai elokuvien putkeen tuijottelusta kotona tai reissun päällä. Remi valmentaa myös 14-vuotiasta pikkuveljeään, ja harmittelee, että ei aina ehdi valvomaan nuorukaisen harjoittelua.

Remin mukaan Suomessa on hyvät kisaladut ja olosuhteet hiihtoharjoitteluun. Tutut treeni- ja kisapaikat helpottavat myös harjoittelun suunnittelua. Mieluisista kisaladuista hän mainitsee kotimaasta Rukan ja Lahden ja ulkomailta Falunin ja Davosin.

”Noissa paikoissa on mukavia surffailulatuja, joissa pystyy aika isolla tekniikalla, kuten wassulla, hiihtämään. Voi vaan tanssia suksilla ja ei ole sellaisia jyrkkiä mäkiä. Ne ovat sellaisia helposti hiihdettäviä latuja, ei rykiviä. On ne toki aika helppoja verrattuna Keski-Euroopan latuihin. On se nyt helpompi lähteä maailmancupin kisoihin, kun on hiihtänyt niissä aikaisemmin. Tietää ladut ja taktiikan etukäteen.”

Kauden tavoitteet

Tavoitteitaan miettiessään Remi tunnustaa haluavansa tulla vakionimeksi maailmancupin kymppisakissa ja saavuttaa sama myös kokonaiscupissa. Tulevan talven Pohjois-Amerikan maailmancupin osakilpailutkin kiinnostavat, jos siihen mennessä on tullut tahkottua riittävän hyvää tulosta. Jos ei, on parempi pysyä vanhan mantereen puolella ja keskittyä kisoihin meren tällä puolen.

”Jos vetää ihan päin v…ttua kaikki kisat, niin voi olla, että ei oo tarvetta lähteä sinne jenkkikiertueelle. Sen jälkeen tulee aika nopeasti Pohjoismaiden kiertue eli Lahti, Holmenkollen ja Falun. Ne ovat kuitenkin kolme hyvää viikonloppua. Mutta jos on kuitenkin hyvillä sijoilla kokonaiscupissa, sinne rapakon taakse kannattaa lähteä. Se on sitten sen ajan murhe.”

”Pertsa” on kivikauden laji

Puhelinkeskustelumme kääntyy murtomaahiihdon tulevaisuuteen ja Rokki-Remin äänikin hieman tiukentuu. FIS:n toimenpiteet eivät saa parhaita arvosanoja, ja hiihtäjän kritiikin terävä miekka sivaltaakin rajusti keskustellessamme hiihdon uusimmista muutoksista. Miesten matkojen lyheneminen ja tasatyönnön jatkuva rajoittaminen ei miellytä hiihtäjää.

”Onhan toi vähän kivikauden juttuja toi pertsa pidoilla. Mieluummin vetäisin pelkkää tasuria, mutta se ei oo oikein mahdollista maailmancupin kisoissa. Mä tykkään kyllä enemmän vapaasta kuin pertsasta,” Remi pohtii ja jatkaa:

”Oon sillein kiitollinen, että pääsin hiihtämään yhden vuoden kunnon miesten matkoja olympiavuonna 2022. Nyt on enemmän sprinttiin painottunutta. Ei oo parhaita päätöksiä mun mielestä. Tuntuu, että välillä ei ole logiikkaa FIS:n päätöksissä ja niitä voisi tehdä vähän pidemmällä tähtäimellä. Tuntuu, että matkat muuttuvat joka vuosi ja ei tiedä mille matkalle sitä treenaisi. Nyt taitaa kuitenkin matkat olla selvillä seuraaviin olympialaisiin asti.”

Hiihtoura keski-ikään asti

Huolimatta FIS:n viime aikaisista päätöksistä Remin motivaatio ei hiivu ja hän tekee yhä saman määrän töitä kuin ennenkin. Varsinaista päämatkaa ei hiihtäjällä ole ja myös pitkän matkan hiihto ja Ski Classics kiinnostavat. Remi on myös sitä mieltä, että arvokisoissa voidaan säilyttää 50 kilometrin matka, mutta sen rinnalle pitäisi saada pidempi kisamatka kuten esimerkiksi 100 kilometrin hiihto.

”Oon vähän haaveillut kolmista olympialaisista vielä ja sen jälkeen, jos löis Ski Classicsia vielä kymmenen vuotta lisää. Kyllä mä meinasin elämäni hiihdolle omistaa, mutta eihän sitä ikänä tiedä, vaikka jalka menis paskaksi. Jos mä ne kolmet olympialaiset kävisin ja sitten vielä kymmenen vuotta lisää Ski Classicsia,  olisin 46 vuotta. Kyllä mä Ski Classicsia ne kymmenen vuotta meinaa vetää, mutta en oo vielä kertonut suunnitelmistani tyttöystävälle,” Remi pohtii tulevaa elämänpolkuaan.

Lue Rokki-Remin suorituksesta Rukan maailmancupin avauksessa tästä. Lue maailmancupin kalenteri tästä.