Suomen cup oli tänä talvena kuudella eri paikkakunnalla. Cup alkoi perinteisesti Vuokatista marraskuun alussa, jatkui sitten Rukalla myös marraskuussa, jonka jälkeen oli pidempi tauko aina helmikuulle, jolloin oli Vantaan ja Kuopion kisat ja lopuksi vielä SM-kisat Äänekoskella ja Rovaniemellä.

Suomen cupin kilpailusarjan johtaja Hannu Koivusalo sanoo, että kansainvälinen kilpailutoiminta luo rungon, jonka päälle kotimaan kilpailukalenteri päätapahtumien osalta rakentuu.

– Yleensä toukokuun puoleen väliin mennessä saadaan maailmancupin kalenteri valmiiksi. Se luo rungon koko kilpailutoiminnalle. Sen jälkeen saamme yleensä hyvin pian Skandinavia-cupin kalenterin käytyä läpi pohjoismaiden ja Baltian maiden kesken. Näissä keskusteluissa Suomi, Ruotsi ja Norja nostavat kansallisten kilpailuidensa päivämääriä esiin, että vältyttäisiin mahdollisimman paljon päällekkäisyyksiltä, Koivusalo sanoo.

Kotimaisen kilpailukalenterin rakentamisen kannalta arvokisoilla ei ole juurikaan väliä eli kalenterin kasaaminen ei ole arvokisattomana vuotena sen helpompaa tai vaikeampaa kuin kausina, jolloin hiihdetään joko olympia- tai MM-mitaleista.

– Toki silloin kun on arvokisavuosi, extrajuttuna tulee se, että monesti ollaan keskellä kautta viimeistelyleirillä MM-kisoihin tai olympialaisiin. Eli toki se tavallaan pidentää ajanjaksoja, joihin lähtökohtaisesti ei kannattaisi laittaa kansallisia huippukilpailuja.

Kun edellä mainittuja kansainvälisiä kilpailuja pyritään välttämään, kotimaisia kärkitapahtumia on järkevää järjestää kaksi viikonloppua ennen kansainvälisen kauden alkua, kaksi kansainvälisen cup-kauden jälkeen ja kaksi keskellä talvea. Alkutalveen kansainvälistä kilpailutuntumaa on monille suomalaisille puolestaan antanut perinteisesti Oloksen FIS-kisat, joten ennen Rukan maailmancup-avausta kilpailuja on ollut hyvin tarjolla.

– Isommat jumpat kalenterin osalta joutuu käymään keskitalven kisojen osalta. Yksi ratkaisu oli neljän vuoden ajan se, että Vantaan Suomen cup oli keskellä viikkoa iltakisoina. Se oli sinänsä ihan toimiva yhtälö.

Kun kalenteri luo ajankohdat, mutta myös pitkälti sen, missä kilpailut lopulta ovat. Keskustelua ja näkemyksiä kilpailupaikoista on hiihtoväen keskuudessa välillä paljonkin.

– On pakko lähteä arvioimaan se, missä varmasti on olosuhteet eli lunta. Se luo tietyn raamin. Siinä kohtaa paikkojen määrä, jossa kisoja voi pitää, ei ole kovin iso. Tämän lisäksi on myös järkevää pyrkiä miettimään sitä, miten huiput pystyvät osallistumaan. Siinä tullaan logistiikkaan: huiput ovat monesti alkukaudesta leirillä jossain päin Pohjois-Suomea ja maailmancup on alkanut Rukalta, joten on järkevää, että siirtyminen kohti Rukaa olisi mahdollisimman jouhevaa. Vaikka marraskuussa voisikin pitää Etelä-Suomessa kisat, ei se ole logistisesti järkevää, Koivusalo sanoo.

Kuinka paljon on halukkaita järjestäjiä ja miten Suomen cupin järjestäjäksi tullaan?

– SM-kisaviikonloput ovat hakumenettelyn kautta, ja niistä päättää Hiihtoliitto. Neljän muun viikonlopun osalta halukkuutta on jonkun verran, mutta aika paljon edellä mainitut asiat rajoittavat. Yhteydenottoja (halukkailta kisajärjestäjiltä) on tullut jopa aikaisempaa enemmän. Varmaan tulee olemaan jatkossakin, että meillä on tiettyjä tuttuja paikkakuntia, mutta yksi tai kaksi viikonloppua SM:ien lisäksi ovat sellaisia, jotka ikään kuin kiertävät. Vaihtelua tulee luontaisesti jonkun verran.

Televisiotuotannon osalta kisajärjestäjien osalle tulevat vaatimukset eivät ole sellaisia, että se rajaisi paikkakuntia pois.

Onko Vuokatille vaihtoehtoa avaukseen?

Suomen cup on alkanut aina Vuokatista. Onko avausviikonlopulle aiemmin listatut tekijät huomioon ottaen realistisesti muita vaihtoehtoja?

– Kyllähän ne vähissä ovat. Periaatteessa voisi olla, mutta käytännössä ylivoimaisesti järkevintä on, että cup alkaa täältä.

Entä jos joku uusi paikkakunta haluaa järjestää Suomen cupia, minkälaisella aikajänteellä se voi tapahtua?

– Periaatteessa varmaan muutaman vuoden säteellä. Toki meidän täytyy päästä kärryille siitä, mikä järjestäjän valmius on ja minkälainen paikka on puitteiden osalta. Televisioitavan kisan tekeminen on järjestävälle seuralle kohtuullisen kova ponnistus. Täytyy sitten olla myös vakuuttunut siitä, että seura sen handlaa. Tekemistä on huomattavasti enemmän kuin tavallisessa televisioimattomassa kansallisessa kilpailussa.

Lue lisää maastohiihdosta tästä tai ProXCskiing.com-sivustolta.