Miesten ja naisten kilpailumatkoja yhtenäistettiin tälle kaudelle tasa-arvon nimissä. Muutos oli onnistuneempi kuin ehkä alkuun oli ajateltu. Kyseenalaista on, sopiiko yhteislähtö hiihtoon, jossa välineitä on joka raajassa ja ohittaminen on tehty hyvin vaikeaksi. Vapaalla se on jo lähes mahdotonta. Kun kisamatkoja yhtenäistettiin, niin puhuttiin tasa-arvosta. IBU:han ei ampumahiihdossa ole lähtenyt mukaan vastaavaan, vaan on pitänyt hyväksi havaitut matkajaot entisellään ja tasa-arvoa ovat sekaviestit.

FIS ei ole muutenkaan ajatellut tasa-arvoa loppuun saakka, sillä esimerkiksi bonussekunteja tai -pisteitä antavat kirimaalitkaan eivät lopulta ole tasa-arvoisia. Käytännössä ne hyödyttävät yhteislähdön eturiveistä lähteviä urheilijoita. Tasa-arvoa olisi niiden poistaminen ohjelmasta. Tosin kirimaalit voitaisiin pitää väliaikalähdöissäkin, joissa mitattaisiin, kuka on nopein ensimmäisellä kahdella kilometrillä ja viimeisellä kilometrillä. Näin kaikilla olisi mahdollisuus saada bonuspisteitä tai -sekunteja.

 Tasa-arvopuheissa on unohtunut, että ainakin maailmancupissa noin 10 parasta mies- ja naishiihtäjää ovat niin tasaväkisiä yhteislähdössä, että loppusuoran neljä latua eivät mahdollista tasa-arvoista kohtelua siinä suhteessa, että kaikilla olisi yhtäläinen mahdollisuus voittoon. Kymmenen latua loppusuoralle vähentäisi latujen välissä hiihtoa ja samalla riski sauvojen katkeamisiin vähenisi… Asioita voidaan pyöritellä lisää, että vapaan hiihtotavan lähdöissä taaempaa lähtevät joutuvat työntämään tasatyöntöä kymmeniä metrejä enemmän kuin eturivien hiihtäjät ja hiihtävät samalla pidemmän matkankin. Olisiko kohtuullista siirtyä nettoajanottoon, jossa transponderi käynnistää ajanoton vasta lähtöviivan ylittäessä? Tasa-arvo on siis muutakin kuin kisamatkojen yhtenäistämistä.

Tietyllä tapaa huolestuttavaa oli Martin Jonsrud Sundbyn lausunto, jossa Salpausselällä irtiottoa yrittänyt Johannes Kläbo ajettiin kiinni norjalaisten ja Iivo Niskasenkin toimesta. Sundbyn mukaan on olemassa kirjoittamaton sääntö, jossa karkuun lähtenyttä maanmiestä ei saa ottaa kiinni, vaan on päinvastoin jarrutettava muuta ryhmää. Yhteislähdöt antavat siis mahdollisuuden joukkuetaktiikkaan ja siinähän norjalaiset tasonsa kovuuden tuntien, ovat etulyöntiasemassa. Seitsemän norjalaista tulpaksi ladulle ja kahdeksas korjaa potin!?

Yhteislähdöt muutenkin ovat huonosti perusteltavissa hiihdon kaltaiseen välinelajiin. Ohittaminen on siis huomattavasti vaikeampaa kuin vaikka juoksussa tai edes pyöräilyssä. Välinerikot ovat arkipäivää ja sekään ei täytä FIS:n markkinoimaa tasa-arvoa. Suksien vaihdostakin voitaisiin luopua, sillä harvalla on useita toimivia pareja – ei edes kaikilla huipuilla. Sprintteihin ja viesteihin yhteislähdöt vielä sopivat, koska osallistujia on kuitenkin vähän ja viesteissä yhteislähtö on itsestäänselvyys.

Hiihto on alkujaan ollut väliaikalähtöinen laji ja sellaiseksi sen soisi palaavan. Nyt hiihdon alkuperäinen identiteetti on katoamassa, ellei jo kadonnut. Se olisi katsojaystävällistä, kun maastossa ja TV:n ääressä voisi jännittää, ennättääkö joku väliaikapaikalle tai maaliin ajoissa, verrattuna kilpakumppaneihin. Onkohan FIS:n komiteoissa mietitty koskaan, voitaisiinko asiassa päästä kompromissiin? 30 sekunnin lähtövälit kehitettiin aikoinaan siitä syystä, että loppuaikoja oli helpompi laskea kynän ja paperin avulla. Nykyään tietotekniikka mahdollistaa helposti 15 sekunnin lähdöt, kuten sprinteissä, jolloin kilpailutapahtumakin lyhenisi napakaksi paketiksi 20 km:n, ja jopa 50 km:n kilpailuissa. 30 sekunnin lähtöväli ei ole enää harmoniassa nykyisen kiivaamman elämänrytminkään kanssa. Puolet lyhyempi lähtöväli tarjoaisi yhteislähdön kaltaisia aineksia, kun edellä lähteviä hiihdetään kuitenkin kiinni. Näin saataisiin kilpailun kuluessa pienryhmiä, mutta yhteislähdön kaltaiseen kyttäilyyn ei kenelläkään olisi varaa. Koko kisa olisi jännittävämpää seurata, kuin esimerkiksi 50 km:n kyttäilyhiihtoa, jossa mahdollisesti jopa viimeiset 2 km olisi kilpahiihtoa.

Omasta mielestäni idea olisi kokeilemisen arvoinen. Puistohiihtosukupolven edustajana sen aikaiset 10 sekunnin lähtövälein toteutetut kisat olivat hienoja tapahtumia. Kannustaisin kisajärjestäjiä ainakin vakavasti harkitsemaan yhteislähtökisan muuttamista 15 sekunnin lähtövälin kisaksi. Se olisi tasa-arvoa, kun jokainen saisi hiihtää sen kuuluisan oman kisansa. Maastohiihto kaipaa uudistuksia, mutta miksei voitaisi jalostaa vanhaa, tähän päivään sopivaksi kompaktiksi tapahtumaksi.