Viime kesänä Diggins kertoi, että syömishäiriö, jota vastaan ​​hän on taistellut monta vuotta, oli uusiutunut yli kymmenen vuoden oireettoman ajanjakson jälkeen. Diggins ei ollut varma, voisiko hän edes kilpailla tällä kaudella, mutta lopulta hän päätti kautensa maailmancupin kokonaiskilpailun voittajana. Menestyksestä huolimatta uralla on myös varjopuolia: loputtomat matkustuspäivät ja useat kuukaudet erossa perheestä eivät tee huippuhiihtäjän ammattia helpoksi.

– Kuulin, että hän sanoi viettäneensä vuodessa 40 päivää miehensä kanssa. Se ei ole kovin paljon ja sellaista tilannetta on vaikea kuvitella, Frida Karlsson sanoo Expressenille.

– Olen itse kokenut vähän samaa, sillä tänä talvena en ole juurikaan ollut kotona. Joulun ympärillä oli muutama viikko, mutta sitä lukuun ottamatta en ole edes käynyt siellä. Mutta amerikkalaisilla tilanne on vielä huonompi, hän jatkaa.

Langrenn.comin mukaan Diggins on myös kertonut, että amerikkalaisten urheilijoiden on tehtävä paljon taloudellisia, sosiaalisia ja henkilökohtaisia uhrauksia matkustaakseen vuosittain kaikkiin maailmancupin tapahtumiin Euroopassa marraskuusta maaliskuuhun.

– En ole viettänyt joulua kotona sitten vuoden 2011 ja minulla on usein koti-ikävä. Kaipaan miestäni ja perhettäni. Se on vaativaa, Diggins sanoi ennen helmikuussa Pohjois-Amerikassa järjestettäviä maailmancupin kisoja.

Diggins selittää, että hänen on luovuttava monista asioista, joiden merkityksen ymmärtää vasta, kun ne menettää.

– Kaipaan nukkumista omassa sängyssäni ja, että saan tehdä haluamaani ruokaa milloin haluan, omassa keittiössäni. Ja kaipaan sitä, että voisin tehdä yksinkertaisia ​​käytännön asioita, kuten pestä vaatteita, kun ne ovat likaiset. Se on vaikeaa, kun asut hotellissa, selittää 32-vuotias, joka teki maailmancup-debyyttinsä helmikuussa 2011 ja hiihti juuri 14. maailmancup-kautensa.

– Saan vapaasti lopettaa milloin haluan, mutta olen edelleen mukana, hän sanoo.

Amerikkalaiset urheilijat korostavat myös, että he osallistuvat suurelta osin koko joukkueensa ja sen toiminnan rahoitukseen.

– Meidän tulee osallistua aktiivisesti oman hiihtouramme rahoittamiseen. Minulla on useita maajoukkueen kollegoita, jotka työskentelevät osa-aikaisesti vain, jotta he pystyisivät kilpailemaan. Perheet, seurat ja sponsorit mahdollistavat sen, että voimme matkustaa ympäri kauden. Sama pätee myös esimerkiksi Kanadan ja Australian joukkueisiin, Diggins sanoo.

– Tiedämme omasta kokemuksestamme, kuinka paljon toimintamme rahoittaminen vaatii, mutta se on vaivan arvoista. Pääsemme kokemaan niin paljon ja olemme erittäin kiitollisia mahdollisuudesta tehdä se. Emme pidä sitä itsestäänselvyytenä, hän jatkaa.

”Muuten olisi ollut vaikeaa”

Karlsson epäilee, olisiko hän kestänyt sellaista elämää, Jessie Diggins elää vuodesta toiseen.

– Se riippuu todella paljon siitä, ketä sinulla on ympärilläsi. Minulla on parhaat ystäväni tässä joukkueessa. He ovat minulle kuin perhettä, Frida Karlsson sanoo.

– Mutta jos näin ei olisi ja, jos sen sijaan olisin joukkueessa, jossa mieluummin vetäytyisin kuin viettäisin joukkuetovereiden kanssa aikaa, olisi se ollut vaikeaa, hän jatkaa.