Bauer kärsi viime kaudella kantapäävaivoista. Vamma paljastui lopulta rasitusmurtumaksi ja kausi jäi kesken ennen aikojaan. Vamma parani kevääksi, mutta sairastelujen myötä harjoituskauden alku meni alakanttiin. Nyt näyttää kuitenkin hyvältä.

– Olen tyytyväinen tämän hetken kuntooni ja fiilis on hyvä. Kiitos monien harjoitusvuosien, olen päässyt aika nopeasti hyvään kuntoon huolimatta viime talven ja kevään vaikeuksista, sanoo Bauer.

Lukas Bauer aloitti kauden mainiosti Oloksella. Kuva: Hevoskuuri.fi

Pitkistä matkoista uutta oppia ja motivaatiota

Hevoskuuri uutisoi jokin aika sitten Bauerin tehneen sopimuksen ruotsalais-norjalaisen ammattilaishiihtotallin Team Coopin kanssa. Ski Classics-sarjaan tähtäävä talli lähestyi Baueria viime keväänä ja hetken harkittuaan mies päätti tarttua tilaisuuteen.

– Pitkät hiihdot kiinnostavat. Harkitsin jo viime talvena tosissani osallistumista Vasaloppetiin, mutta jalkavamma esti nämä haaveet. Haluan kokeilla jotain uutta ja kun varmistui, etteivät tallin yhteistyökumppanuudet ole ristiriidassa omien yhteistyökumppanuuksieni kanssa, niin sopimus syntyi. paljastaa Bauer.

Bauer nähdään talven aikana vähintään kahdessa Ski Classics-kilpailussa, mutta vielä on epävarmaa missä.

– Päätavoitteeni ovat edelleen maailmanmestaruuskilpailut ja Tour de Ski. Todennäköisesti hiihdän Marcialongan. Myös Jizerska padesatka kiinnostaisi, hiihdetäänhän se kotimaassani, mutta se tulee ehkä liian nopeasti Tour de Skin jälkeen, jolloin palautuminen on vielä vaiheessa. Todennäköisesti toinen kilpailu on Birkebeinerrennet, sillä Vasaloppet on taas liian aikaisin MM-kilpailuiden jälkeen, sanoo Bauer.

Bauer on erittäin tyytyväinen Team Coopin toimintaan ja pitää tallia yhtenä parhaista.

– Olin heidän mukanaan Ramsaun leirillä. Minulla on paljon opittavaa tallin hiihtäjiltä, kuten Oskar Svärdiltä ja Jimmie Johnssonilta, uskoo Bauer ja jatkaa:
– Pitkissä hiihdoissa on paljolti kysymys kokemuksesta ja tämän takia talli on tärkeä. Kyse on niin taktiikasta, juotoista kuin voitelustakin, jonka suhteen joutuu tekemään enemmän kompromisseja kuin maailmancupin kilpailussa, sillä olosuhteet pitkillä reitillä saattavat vaihdella oleellisesti.

Ski Classics sarja on lyönyt kahdessa vuodessa itsensä läpi hyvin järjestettyjen tapahtumien, TV-lähetysten, palkintorahojen, ammattilaistallien ja yhä useamman maailmancupia kiertävän hiihtäjän osallistumisen myötä. Lisäksi Bauer haluaa korostaa yhtä asiaa.

– Tavallisia maailmancupin kilpailuja katsotaan sohvalta, mutta Ski Classics-kilpailuihn voi osallistua kuka vaan. Tämä on tärkeä asia ihmisten kiinnostuksen kannalta. Heille tarjoutuu mahdollisuus mitata aikaeroaan maailman kärkeen samoilla radoilla ja samassa tapahtumassa maailman kärjen kanssa. Tämä motivoi heidän omaa harrastustaan. Jos tänä vuonna jää kolme tuntia kärkeen, moni saattaa innostua asiasta ja asettaa ensi vuoden tavoitteen korkeammalle, uskoo Bauer.

Bauer mainitsee myös yksittäisten urheilijoiden, kuten Auklandin veljesten merkityksen pitkien matkojen suosioon.
Maailmancupiin lisää väliaikalähtöjä

Maailmancupiin lisää väliaikalähtöjä

Bauer on omienkin sanojensa mukaan ”old school”-hiihtäjä, sillä sprinteistä ei ole menestystä herunut. Häneltä onkin pakko kysyä, mitä mieltä hän on nykyisestä maailmacupin ohjelmasta lukuisine sprintteineen ja yhteislähtökilpailuineen.

– Tietenkin kukin hiihtäjä suosii niitä kilpailumuotoja, joissa pärjää. FIS on yrittänyt ottaa mallia ampuhiihdosta, mutta täytyy sanoa, että muutokset eivät ole aina hyvästä, sanoo Bauer.

Erityisesti Bauer kyseenalaistaa yhteislähtönä hiihdettävän 50 kilometrin kilpailun mielekkyyden.

– Maailmancuptasolla on niin paljon tasavertaisia hiihtäjiä ja yhteislähdössä tasoerot vielä tasoittuvat. Ratkaisut jäävät lähes väistämättä parille viimeiselle kilometrille. En näe tässä järkeä edes TV-katsojan kannalta, sillä hän voi huoletta jättää ensimmäiset kaksi tuntia katsomatta, näkee Bauer.

Jos sinulla olisi valta, lisäsitkö väliaikalähtökilpailuja kalenteriin?
– Kyllä! Myös monien TV-katsojien mielestä väliaikalähtökilpailut ovat jännittävämpiä. Niihin sisältyy odotusta ja jännitystä siitä, miten kilpailu kehittyy eri vaiheissaan, vastaa Bauer.

Tour de Skin voitto vuoona 2010 on Bauerin pars saavutus. Kuva: Hemmersbach/NordicFocus

Harjoittelusta

Mitä harjoitusvinkkejä antaisit nuorille hiihtäjille, jotka haaveilevat hiihtourasta?

– Yksi tärkeä asia on luottaa valmentajaansa ja kuunnella häntä. Toinen on tekniikka. On tärkeää paneutua tekniikkaan huolella ja jokaisessa harjoituksessa on keskityttävä asiaan. Tekniikkaa ei saa kuitenkaan väkisin muokata ”oppikirjan” mukaiseksi ja on otettava huomioon yksilölliset erot. Maailmancuptasollakin voi nähdä paljon teknisesti ”huonosti” hiihtäviä hiihtäjiä, mutta se voi olla juuri heille paras tapa, sanoo Baur.

Omassa harjoittelussaan Bauer korostaa liikkumista monipuolisesti eri tehoalueilla ja fiiliksen merkitystä.

– Harjoittelen keväällä määrällisesti paljon. Keskikesällä teen lyhyen tehopainotteisen jakson ja elokuun lopussa on todella kova kahden viikon jakso. Tämän jälkeen ohjelmassa on enemmän perusharjoittelua fiilksen mukaan.

Bauer rytmittää harjoitteluaan neljän päivän jaksoihin. Kolmea treenipäivää seuraa yksi kevyt päivä.

– Kokeilin myös rytmitystä, jossa harjoitellaan viisi päivää, joista yksi päivä on puolikevyt ja kuudes päivä lepo, mutta tämä ei toiminut niin hyvin. Toki olen kuullut Per Elofssonin ja Heikkisen 5:2-rytmityksestä, mutta en usko sen sopivan minulle, kertoo Bauer.

– Harjoitusfilosofiani eroaa melkoisesti norjalaisista. Tuntuu, että he vain joko kävelevät tai vetävät todella kovia intervalleja. Itse liikun monipuolisesti eri tehoalueilla.

Kilpailukaudella Bauer pyrkii sovittamaan kalenteriin muutaman päivän harjoitusjaksoja. Kilpailuviikonloppujen välissä ei ihmeellisiä pysty tekemään.

– Pisimmät lenkit kilpailukaudella ovat kolmetuntisia. Toisaalta saatan hiihtää kaksi tuntia aamulla ja kaksi illalla. Keskelle viikkoa pyrin sovittamaan vauhtiharjoituksen, jotta olen viikonloppuna vireessä. Tällöin liikutaan ylemmällä kynnyksellä, mutta ei yli, korostaa Bauer.

Ura jatkuu ainakin Sotshiin

Bauerin hiihtoura jatkuu ainakin Sotshin olympialaisiin.

– Jatko riippuu terveydestä, motivaatiosta ja perheen tuesta.

Nähdäänkö Lukas Baueria kenties Sotshin jälkeen enemmänkin pitkillä matkoilla?

– Katsotaan. Pitkät matkat kiinnostavat. Mutta vaikka niissä on kyse ennen kaikkea kestävyydestä, useimmiten kuitenkin loppukiri ratkaisee, hymyilee Bauer.

-Petri Ikävalko